Paikkakunnalla 52 avointa työpaikkaa (mol.fi)
Paino: ei muutoksia
Kesän eka karkumatka arjesta on suoritettu. Tuli tarpeeseen, vaikka rahaa menikin parin viikon ruokaostosten edestä. Ainoat huonot puolet olivat heti ekana iltana rakoille kävellyt jalat ja hotellihuoneen vieressä sijainnut rakennustyömaa. Mutta muuten, ah niin ihanaa. Lämmintä, (ajoittain jopa kuumaa), hyvää ruokaa, kahdenkesken olemista ja muuta mukavaa.
Me todella tykätään Tallinnasta.
Mut kai mun katseessa jotain syvempää kaipuuta on, kun Mies aina muistaa moneen kertaan muistuttaa, kuinka kivaa on tulla kotiin.
Ja onhan se, ei siinä mitään. Ei se Tallinnakaan tuntuis lomalta, jos ois siellä aina. Mutta joskus tuntuu siltä, että olisi senkin voinut kokeilla. Mutta tuli elämä väliin.
Just hoksasin, että meillä on menossa neljäs yhteinen vuosi. Ensi vuoden jälkeen kääntyy niin päin, että Mies on ollut Poikasen elämässä kauemmin kuin mitä oltiin kahdestaan. Nopeaan kuluu aika.
Välillä tuntuu, että vastahan me tavattiin, välillä taas tuntuu siltä, että aviossakin on oltu jo ikuisuus.
Mutta mutta. Vajaa pari viikkoa ja sitten pääsen sinne taas hetkeksi. Ja ehkä Mieskin on superkiltti, jotta en jää sille tielle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti